Tässä aamussa ei ollut muuta, kuin positiivista.
Tuntia aiemmin sängystä ylös (04.15).
Kahvit valumaan, ruoka naamaan, hihnassa parkkikselle, parkkiksella aamutottikset, hihnassa takasin pihalle. Pentu toimii, kuin kone... Kaks kertaa jo treenattu namin kanssa täydellä mahalla... Ihan tosi ahne....
Sit aloinkn miettimään, et miten saan sen väsymään... Mila-sisko avitti siinä vähän... Samalla sain pari kuvaakin, jotka kuvastaa Zivaa vähän enempi, kuin aiemmat nukkumiskuvat...
Oon ite tosi pirteä ja motivaatio on ihan mahottoman korkealla, joten toivottavasti jaksan jatkossakin käyttää nämä aamut hyväksi.
Milakin alkaa suhtautumaan rohkeammin ja avoimemmin tulokkaaseen, kun on vissiin tajunnut, et Ziva meinaa viettää meillä vielä monta yötä ja monta päivää....
Nuga, eilen illalla ekan kerran, selvitti vähän paikkaansa ja tuntui uskottavuus olevan kunnossa.
Kivaa on Zivan kanssakin, mut kiva on mennä käväsemään töissäkin ;-)
Yllätin itseni jopa tän blogin suhteenikin, kun viimeviikolla ajattelin, etten saa ikinä kirjoitettua mitään kahta riviä pidempää päivitystä tänne. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti